10.2.2009

Voi voi, kaipaan sympatiaa.


Voi minua, en ole juurikaan ehtinyt neuloa. Sormikkaista on toinen resoria ja saumojen ompelua vaille valmis (Ne neulotaan poikkeavasti poikittain ja resori lisätään vasta lopuksi), ja toinen on juuri aloitettu. Viikonlopun, jolloin minulla ainakin on yleensä aikaa, käytin vanhan topin purkuun. Anonkin nyt sympatiapisteitä.

Voin selittää. Olin nuori ja viaton ja tyhmyyksissäni luulin, että kun neuletiheyteni yleensä on silmukan-parin päässä oikeasta, niin se on sitä jokaisella langalla. Sitten vielä tapasin tuon turmiollisen tuttavuuden, Novita Palman. Jotenkin se sai minut vakuuttuneeksi, että Novitan sivuilta löytyvän topin ohjeella siitä tulisi varsin kelpo vaatekappale, ja kuinka ihanan pehmeä ja pörröinen se olisikaan. Juuri sopivan helppo neule aloittelijalle. Ja neuletiheyskin olisi varmasti oikea, eihän sitä tarvitse tarkistaa. Olisipa minulla ollut enemmän kokemusta...

En osannut epäillä petosta ennenkuin olin saanut ensimmäisen olkasauman ommeltua ja kokeilin vaatetta ensimmäisen kerran päälleni. Toppi näytti lähinnä suurelta säkiltä. Onneksi ymmärsin vain harsia muut saumat tavallisella villalangalla ja todeta, ettei sitä pelasta minkäänlaiset vekit. Toppi päätyi kaapin hyllylle, josta se aina ilkkui minulle hyväuskoisuuttani. Nyt, noin viitisen vuotta myöhemmin päätin päättää turmiollisen suhteemme ja purin sen. Siinä oli yhteensä 205 grammaa lankaa. Kuvassa toppi on minulle sopivan t-paidan alla. Olkoon tämä opiksi kaikille aloitteleville neulojille, jotta eivät olisi yhtä sinisilmäisiä kuin minä.

PS. Sainkin muuten jo viikko sitten tietokoneeni huollosta, jipii!

PPS. Kyllä, minulla on taipumusta kirjoittaa tällaisia kilometritekstejä.

2 kommenttia:

Kristel kirjoitti...

Haha. :D Palman purkamisesta ja opettavaisesta tarinasta ehdottomasti 50 sääligrammaa. :D

Outi kirjoitti...

Kirjasin grammat ylös:)